”Ihmiset ovat erilaisia” on hokema, jonka me kaikki tiedämme ja jota toistamme. Olemme oppineet myös toteamaan, kuinka tuo erilaisuus on rikkautta ja että sitä pitäisi sietää. Mutta millä tavalla oikein olemmekaan erilaisia? Miksi toiset saattavat tuntua niin ärsyttäviltä? Miksi taas joidenkin kanssa tunnemme yhteenkuuluvuutta, olemme ”samalla aaltopituudella”?
Persoonallisuuseroja, eli ihmisten välisiä eroja käyttäytymisessä, ajattelussa, tuntemuksissa, tunneilmaisussa, motiiveissa, kyvyissä ja suhtautumisessa toisiin ihmisiin sekä asioihin, on tutkittu persoonallisuuspsykologian alalla monella tapaa. Nykyisin ns. piirretutkimus on hallitseva tapa käsitellä eroja persoonallisuudessa, ja on suosittua luokitella ihmisen persoonallisuuden piirteet viiden faktorin eli ulottuvuuden avulla (Five-Factor Theory of personality, FFT). Kirjoitukseni keskittyy erityisesti Paul T. Costan ja Robert R. McCraen versioon tästä ns. Big Five-mallista (ns. NEO-PI-R.) On toki monia muitakin tapoja lähestyä temperamenttia ja persoonallisuutta. Temperamentista, sen vaikutuksesta oppimiseen, sekä temperamentin ja persoonallisuuden suhteesta voit lukea tästä (tulossa).
Kuvaillessamme henkilöä luettelemme yleensä hänen persoonallisuuden piirteitään. Kerromme ehkä hänen olevan lämminsydäminen tai hyökkäävä, saatamme nähdä hänet työteliäänä tai ihailemme hänen luovuuttaan. Big Five-persoonallisuusteorian mukaan persoonallisuuden erot ilmenevät seuraavissa ulottuvuuksissa: älyllisyys/mielikuvituksellisuus (openness to experience) eli O (suomennettu myös avoimuus kokemuksille sekä avoimuus), ulospäinsuuntautuneisuus, ekstraversio (extraversion) eli E, neuroottisuus (neurotism) eli N (suomennettu myös emotionaalinen tasapainoisuus), tunnollisuus (conscentiousness) eli C, sekä sovittelevuus (agreeableness) eli A (suomennettu myös myöntyvyys, miellyttävyys, sovinnollisuus). Pelkät nimekkeet eivät vielä kerro, että mistä kaikesta näissä piirteissä on kyse, vaan asian ymmärtäminen vaatii laajemman selvityksen. Jokainen näistä persoonallisuuden piirteistä mittaa useita eri ominaisuuksia, joiden on havaittu korreloivan vahvasti keskenään. Esimerkiksi neuroottisuus (N) mittaa muun muassa ahdistuneisuutta, masentuneisuutta, taipumusta stressiin ja negatiivisten tunteiden määrää.
Kaikki edellä esitellyt persoonallisuuden piirteet asettuvat jatkumolle, eli ne eivät ole dikotomisia. Ei siis kysytä, että onko henkilöllä jotakin piirrettä vai eikö ole, vaan minkä verran hänellä sitä on. Ihminen ei suinkaan ole esimerkiksi ulospäinsuuntautunut (eli ekstrovertti) tai sisäänpäinkääntynyt (eli introvertti), vaan hänellä voi olla ulospäinsuuntautuneisuutta paljon, vähän tai mitä tahansa tältä väliltä. Mikäli ulospäinsuuntautuneisuutta eli ekstroversiota on vain vähän, kutsutaan henkilöä introvertiksi:
introvertti ----------------------------------------------------------------------------- ekstrovertti (E:tä paljon)
(E:tä vähän)
Erilaiset persoonallisuuden piirteet eivät ole hyviä tai huonoja, mutta eri piirteet eri voimakkuuksin voivat olla hyödyksi tai haitaksi erilaisissa tilanteissa. Näin ollen esimerkiksi eri työtehtäviin kannattaa valita juuri kyseisiin tehtäviin sopivia persoonallisuuksia, sen sijaan että etsii kaikkiin tehtäviin niitä ”hyviä tyyppejä”. Vaikka piirteet eivät ole hyviä tai huonoja, saattaa jatkumon ääripäähän sijoittuminen ennustaa haasteita elämässä, etenkin kyvyssä tulla toisten ihmisten kanssa toimeen. Näin ei tietenkään ole jokaisen piirteen kohdalla, vaan esimerkiksi henkilö, jonka neuroottisuus on matala, on emotionaalisesti tasapainoinen. Kaikki persoonallisuuden piirteet ovat kuitenkin olleet ihmiskunnalle hyödyksi, muutoin ne olisivat karsiutuneet luonnonvalinnan myötä (McCrae & Costa, s. 51).
Meille ihmisille on luontaista keskustella luonteenpiirteistä, tavoitteena ymmärtää niin omaa kuin lähimmäistenkin käyttäytymistä. Siksi on hyvä, jos kyökkipsykologian pohjana on hieman tutkittuakin tietoa pelkän elämänkoulun tai horoskooppien sijaan. Hyvin usein toisen toimintaa ja toiminnan motiiveja saatetaan tulkita mielikuvituksellisesti, innoittajina omat virheelliset uskomukset ja jotain joskus jostakin naistenlehdestä luettua hömpänpömppää. Piirteiden arvostus ja niiden ymmärtäminen myös heijastelevat sitä, millainen itse on. Esimerkiksi sosiaalisen voi olla vaikea ymmärtää epäsosiaalisempaa, ja hän saattaa sääliä henkilöä, joka juhlien sijaan haluaa viettää iltaa yksin kotona – tai loukkaantua, kun toinen ei halua lähteä porukalla tanssimaan. Yleinen väärinkäsitys on myös sosiaalisuuden, sosiaalisten taitojen ja ujouden sekoittaminen keskenään, vaikka ne ovat kolme eri asiaa. Niin ikään ajattelemme helposti, että joku on ”tyhmä”, vaikka kyse ei ole eroista älykkyydessä vaan persoonallisuuden piirteissä. Piirreteorioihin tutustuminen auttaa ymmärtämään, ettei eroissa ihmisten välillä ole välttämättä kyse toisen ”kummallisuudesta”, saati huonommuudesta tai paremmuudesta, vaan – eroavaisuuksista. Minusta olisi kiinnostavaa tutkia myös, olisiko persoonallisuuspsykologian alkeiden opettamisella vaikutusta esimerkiksi koulu- tai työpaikkakiusaamiseen (varmaan on tutkittukin), ja toki ilmapiiriin eri yhteisöissä laajemminkin.
Älyllisyys ja mielikuvituksellisuus eli O
Onko joku tuttusi suorastaan ärsyttävä intellektuelli, jatkuvasti pohtimassa maailmaa ja syitä asioiden taustalla? Tuntuuko hän rakastavan erilaisten abstraktien käsitteiden määrittelemistä ja näistä määritelmistä kiistelemistä, hän vääntää ja kääntää? Et oikein saa selvää, että mitä mieltä hän mistäkin on. Mitä väliä sillä nyt on, että nostavatko hevoset oikeasti laukan etu- vai takajalalla, ja onko kyseessä sisä- vai ulkojalka? Kaikkihan tuntevat yleisen totuuden: hevoset nostavat laukan ulkotakajalalla, ja sillä hyvä! Pitääkö pentele kaikki kyseenalaistaa? Ja nyt se vielä väittää, että sekin on määrittelykysymys, että mistä se laukannosto oikein alkaa!
Tuttusi on mahdollisesti korkealla piirteessä O, ja sinä mahdollisesti matalalla. Tämä persoonallisuuden piirre kuvaa yleistä uteliaisuutta uusia kokemuksia ja ideoita kohtaan. Korkealle piirteessä O sijoittuvat omaavat yleensä vilkkaan mielikuvituksen ja he ovat idearikkaita, ja usein he myös arvostavat estetiikkaa. Heillä voi olla enemmän kiinnostuksen kohteita ja aktiviteettia elämässä kuin matalan pistemäärän keräävät. Yleensä he ovat pohdiskelevia, mutta ominaisuus ei välttämättä kerro mitään henkilön älykkyydestä (ns. testiälykkyydestä). On olemassa useita erillisiä mittareita sen tutkimiseen, kuinka kiinnostunut henkilö on älyllisestä pohdiskelusta. ”Vahvat O:t” kuvataan usein analyyttisiksi, itsenäisiksi ja omaperäisiksi ajattelijoiksi. Vastaavasti taas alhaisen pistemäärän saavat kokevat abstraktit käsitteet vaikeina, eivät ole kiinnostuneita asioiden pohdiskelusta, eikä heidän mielikuvituksensa ole erityisen rikas. Heidät nähdään usein tavanomaisina, maanläheisinä ja perinteisinä.
Vaikka vahva O vaikuttaa kaikin puolin myönteiseltä piirteeltä, joka on yhteydessä luovuuteen ja henkiseen kypsyyteen, on sillä myös kääntöpuolensa. Kokemuksille erittäin avoin henkilö saattaa toimia tuuliviirimäisesti ja mihinkään sitoutumatta. Joissakin tutkimuksissa on myös havaittu vahvan O:n yhteys maagiseen ajatteluun ja yliluonnollisiin uskomuksiin.
Vahvat O:t suhtautuvat keskimäärin muutokseen ja haasteisiin myönteisemmin. Matalat O:t kannattavat sääntöjä ja auktoriteetteja, kun taas vahvat O:t ajattelevat, että säännötkin ovat tilannesidonnaisia ja on arvioitava niiden kohtuullisuutta. Tämän tiedon valossa on mielenkiintoista tarkastella suomalaista sääntökeskustelua tai -kulttuuria. Suomessahan on normaalia seisoa keskellä yötäkin odottamassa valojen vaihtumista niissä kylän ainoissa liikennevaloissa, ja sääntöjen laatiminen nähdään ratkaisuna kaikkiin ongelmatilanteisiin. Laadituista säännöistä ei jousteta. Jos ravintolavaunussa on omien eväiden syöminen kiellettyä, ei myöskään omien karkkien napostelu kuohuviiniostosten kylkiäisenä tule kyseeseen! Lasketaankohan purukumi omaksi evääksi? Onko tässä yksi syy siihen, miksi suomalaisia ei oikein pidetä taitavina asiakaspalvelun tai yritteliäisyyden saralla?
Edellä kerrotun valossa ei yllätä, että tutkittaessa ihmisten poliittista kantaa on voitu havaita, että vahvat O:t asettuvat näkemyksiltään keskimäärin lähemmäksi liberaaleja, ja matalat O:t taas vastaavasti äänestävät enemmän konservatiiveja. Matala O on yhdistetty myös Erich Frommin luomaan autoritaarisen persoonallisuuden (authoritarian personality) käsitteeseen, jolla pyrittiin selittämään ihmisten käyttäytymistä Saksassa toisen maailmansodan aikana (McAdams, s. 190-192). Autoritaarisen henkilön ajatellaan muun muassa kannattavan tiukan tavanomaisia arvoja ja sellaisten rankaisemista, jotka näitä arvoja eivät noudata. Autoritaarinen suhtautuu auktoriteetteihin kritiikittömästi, uskoo mystiseen kohtaloon, on vihamielinen ihmisiä kohtaan ja sortuu ajattelussaan tiukkaan luokitteluun. Autoritaarisen persoonallisuuden kuvausta lukiessa mieleen nousee ajankohtaisia ilmiöitä niin maailmalta kuin kotimaastakin. Huom! Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikilla matalan O:n testituloksissa saavilla olisi taipumusta autoritaarisuuteen, vaan autoritaarisuus on vain yksi matalan O:n ilmentymistä. Autoritaarisuuteen yhdistyy myös ominaisuuksia, joilla ei ole mitään tekemistä O:n kanssa. Osa ominaisuuksista näyttää liittyvän sovittelevuuden piirteeseen (A), jota käsittelen seuraavaksi. Autoritaarisuuden aiheuttajana saattaa olla vähäiseen sovittelevuuteen (matala A) yhdistynyt matala O. Matalalle O:llehan ominaista on ajattelutyyli, joka suosii yksinkertaisia ratkaisuja ja selkeitä vastauksia elämän ongelmiin. Hän ei pidä abstrakteista eikä monimutkaisista tai monimuotoisista ajatuksista, vaan etsii sitä ainoaa oikeaa totuutta. Tämä on tietenkin yhteydessä taipumukseen viljellä virheellisiä dikotomioita, joista olen kirjoittanut tässä.
Sovittelevuus eli A
Jos sovittelevuutesi on hyvin korkea, pidetään sinua helposti ”mukavana tyyppinä”. Sinua kuvaillaan yhteistyökykyiseksi, empaattiseksi, ymmärtäväiseksi, lämpimäksi, avuliaaksi, huolehtivaiseksi, sydämelliseksi, luonnolliseksi ja kaikin puolin mukavaksi. Ihmiset viihtyvät seurassasi. Vastakohta taas on henkilö, jonka sovittelevuus on hyvin matala, ja jota voidaan luonnehtia kovaksi, kylmäksi, manipulatiiviseksi, riidanhaluiseksi, hyökkääväksi, ankaraksi, halveksivaksi, julmaksi ja jopa raa´aksi. Henkilö, jonka A on matalampi, ei niin välitä siitä, loukkaako hän tunteita tai joutuuko riitoihin tai konflikteihin. Matalaa A:ta ei mainittavasti kiinnosta, mitä hänestä erilaisilla foorumeilla kirjoitellaan.
Me kaikki mielellämme hakeudumme sovittelevien tyyppien seuraan, mutta on sovittelevuudella varjopuolensakin. Hyvin sovitteleva henkilö karttaa konflikteja ja pettymysten tuottamista, ja haluaa olla kaikille mieliksi. Vaikka vahva A on erinomainen asiakaspalvelutehtävissä tai tiimityössä, korkeat pisteet sovittelevuudessa korreloivat negatiivisesti luovuuden ja autonomian kanssa. Liiallinen sovittelevuus voi asettua esimerkiksi innovoinnin esteeksi. Vastuulliseen tehtävään, jossa joutuu ikävien uutisten sanansaattajaksi kuten irtisanomaan työntekijöitä tai pitämään pintansa ristiriitatilanteissa, ei kannata valita henkilöä, jolle on tärkeää, että kaikilla on aina niin mukavaa. Et ehkä halua, että puolustusasianajajasi on korkea A? Kapteenin, joka on ympäröinyt itsensä näillä jeesmiehillä ja jeesnaisilla, on myöhäistä surkutella valintojaan siinä vaiheessa, kun laiva on jo törmännyt jäävuoreen.
Ulospäinsuuntautuneisuus eli E
Ekstroversio eli ulospäinsuuntautuneisuus on yleisesti hyvin tunnettu persoonallisuuden piirre, ja se on myös piirteistä kaikkein tutkituin. Vaikka tässä käytetään termejä ekstrovertti ja introvertti kuvaamaan ääripäitä, kannattaa pitää mielessä, ettei kyseessä ole dikotominen jako (selitetty edellä). Jatkumolla voi luonnollisesti sijoittua myös keskelle, eli kaikki ihmiset eivät ole selkeästi introverttejä tai ekstroverttejä.
Ekstrovertit henkilöt viihtyvät toisten ihmisten seurassa, joten he hakeutuvat juhliin ja tapahtumiin. Ekstrovertit nauttivat keskustelusta ja kanssakäymisestä, ja heidän on helppo tuoda itseään esiin ja olla keskipisteenä. Ekstrovertteja kuvataan usein itsevarmoiksi, aktiivisiksi ja optimistisiksi. Introvertti taas viihtyy mieluiten omassa tai valikoidussa seurassa, eikä esillä oleminen tai omien ajatusten ja mielipiteiden esiin tuominen tunnu miellyttävältä tai kiinnostavalta. Ekstroversio ei ole yksiselitteisesti hyvä ominaisuus eikä introversio huono ominaisuus, vaikka näin helposti tunnutaan ajattelevan. Ekstroversio voi kertoa myös äkkipikaisuudesta ja itsekeskeisyydestä, ja introversio empaattisuudesta ja kyvystä ottaa toiset huomioon.
Ekstrovertit raportoivat tutkimuksissa keskimäärin enemmän positiivisia tunteita kuin introvertit, mutta mitatun eron suuruus vaihtelee. Ekstroverttien on havaittu kykenevän paremmin säätelemään mielialojaan. Ilmeisesti ekstrovertit pystyvät siten tehokkaammin ylläpitämään positiivista mielialaa, vaikka he eivät negatiivisten tunteiden käsittelyssä introvertteja taitavampia olekaan. Voi myös olla, että jälkikäteen kysyttäessä ekstrovertit muistavat paremmin positiiviset tunteet, vaikka niin myönteisiä kuin kielteisiäkin tunteita olisi ollut saman verran kuin introverteilla. Mahdollista on myös, että ekstroverttien suurempi onnellisuus johtuu vahvemmasta sosiaalisesta itsevarmuudesta ja paremmista sosiaalisista taidoista, jotka edesauttavat sosiaalisissa tilanteissa onnistumista. Toisaalta ekstrovertit ovat joissakin tutkimuksissa raportoineet enemmän positiivisia tunteita myös sellaisissa tilanteissa, joissa ei sosiaalista ulottuvuutta ole.
Neuroottisuus eli N
Neuroottisuuden määrä kuvaa henkilön emotionaalista tasapainoa. Neuroottisuutta mittaavilla kysymyksillä on eri piirremittareissa arvioitu lähinnä negatiivisten emootioiden määrää, ahdistusta, huolestuneisuutta, masentuneisuutta, ylenmääräistä emotionaalisuutta, hermostuneisuutta, taipumusta mielialojen vaihteluun, vihamielisyyttä ja haavoittuvuutta.
Voimakkaalle neuroottisuudelle ominaisia ovat siis negatiiviset tunteet. Edellä kerrottiin, että ekstrovertit näyttävät raportoivan enemmän koettuja myönteisiä mielialoja kuin introvertit. Introvertit ja ekstrovertit eivät kuitenkaan eroa negatiivisten tunteiden määrässä, vaan niitä molemmat ryhmät raportoivat yhtä paljon! Negatiiviset ja positiiviset tunteethan eivät ole dikotomisia, eli jos henkilöllä on vähän negatiivisia tunteita, ei se tarkoita, että hänellä olisi paljon positiivisia tunteita. Positiivisia tunteita voi olla vähän tai paljon, ja samanaikaisesti sama henkilö voi raportoida negatiivisia tunteita vähän tai paljon:
Positiivisia tunteita
ei ollenkaan ----------------------------------------------------- paljon
Negatiivisia tunteita
ei ollenkaan ------------------------------------------------------ paljon
Korkeat pisteet neuroottisuudessa saavat raportoivat keskimäärin paljon negatiivisia tunteita. Jos henkilö saa matalat pisteet neuroottisuuden määrässä, raportoi hän vastaavasti hyvin vähän negatiivisia tunteita. Neuroottisilla on alttius kokea paljon negatiivisia tunteita silloinkin, kun varsinaisia negatiivisia tapahtumia ei tapahdu.
Korkean neuroottisuuden omaavat sairastavat enemmän kuin matalan neuroottisuusarvon saavat. Heille myös ”keski-iän kriisi” puhkeaa helpommin kuin vähemmän neuroottisille. Neuroottisemmilla on enemmän stressiä, ja he reagoivat stressaaviin tapahtumiin voimakkaammin kuin vähemmän neuroottiset (eli tasapainoiset). Neuroottisten on havaittu lukevan tasapainoisia huonommin sosiaalisia vihjeitä, eli heillä voi olla vaikeuksia sovittaa toimintansa vuorovaikutustilanteisiin sopivaksi.
Neuroottiselle siis tilanteiden tulkinta negatiivisesti, runsaat kielteiset tunteet ja stressi ovat ominaisia... Jotenkin ei yllätä, että eräässä 50 vuotta jatkuneessa pitkittäistutkimuksessa, jossa seurattiin 300:a avioparia, havaittiin neuroottisuuden olevan suurin yksittäinen avioeroa ennustava tekijä!
Tunnollisuus eli C
Tunnollisuus saattaa näkyä vaikkapa siten, että ihminen on vakaasti sitä mieltä, että hänen täytyy käydä pihatossakin asuvan hevosensa luona päivittäin. Hän ei ehkä voi ymmärtää huithapelia tallikaveriaan, jota näkee tallilla vain joka toinen päivä, ja joka ei koskaan, siis koskaan, puhdista varusteitaan. Voimakkaan tunnollinen ihminen hinkuttaa hevosen kiiltäväksi päivittäin, ja pyyhkii satulan ja suitset jokaisen käyttökerran jälkeen. Varustekaapissa kaikki on ojossa ja satulahuopien värisuora viikattuna. Hän ratsastaa aina vähintään 45 minuuttia, vaikka hampaat irvessä, eikä välttämättä huomaa, että myös hevosella on hampaat irvessä ja kulmat rypyssä.
Tunnollisuus on varmastikin piirremittarin helpoimmin avautuva osio, sillä me kaikki tunnemme pikkutarkempia sekä suurpiirteisempiä tyyppejä. Remonttia teettäessämme toivomme löytävämme sellaiset työmiehet, joiden työnjälkeä ei tarvitse jälkikäteen korjailla ja paikkailla. Sellaisia, joilla on paljon piirrettä C, kutsumme ahkeriksi, tehokkaiksi, kurinalaisiksi, vastuullisiksi, luotettaviksi, järjestelmällisiksi, sinnikkäiksi ja velvollisuudentuntoisiksi. Heille on tyypillistä lähestyä tehtäviä systemaattisesti ja analysoida ongelmia loogisesti. He tulevat ajoissa paikalle, siistivät jälkensä, pitävät kiinni periaatteistaan ja pyrkivät tavoitteisiinsa. Tutkitusti mitä itsenäisempi ja vastuullisempi työtehtävä, sitä todennäköisemmin löydät tehtävää suorittamasta vahvan C:n. Luonnollisesti tunnolliset menestyvät myös koulussa paremmin.
Hyvin tunnolliset tuppaavat noudattamaan tarkasti sääntöjä, mikä ei välttämättä ole yksiselitteisesti hyvä asia. Tunnollisen voi olla vaikea ottaa riskejä tai muuttaa totuttuja toimintatapoja. Tunnollisuus voi johtaa myös uupumukseen. Matala tunnollisuus puolestaan yhdistyy erilaisiin kasautuviin ongelmiin ja konflikteihin työpaikan ja yhteiskunnan kanssa. Vahva C on kääntäen yhteydessä alkoholin tai huumeiden käyttöön sekä rattijuoppouteen. Vahvat C:t elävätkin keskimäärin pitempään kuin sellaiset, joilla piirre on heikko. Oletettavasti tunnolliset kun noudattavat terveellisempiä elintapoja ja heillä on vähemmän riskikäyttäytymistä.
Persoonallisuuden pysyvyys
Päätelmiä toisen persoonallisuudesta ei pidä tehdä yksittäisen tilanteen tai tavan perusteella. Esimerkiksi emotionaalisesti tasapainoinenkin stressaantuu haastavissa elämäntilanteissa tai vaikkapa työpaikkahaastattelussa. Ystävälliselläkin ihmisellä voi olla migreeniä ja ”huono päivä”. Tapa ajaa toistuvasti ylinopeutta ei sinällään kerro jännitystä etsivästä luonteenpiirteestä, jos siihen ei yhdisty muusta vauhdinhurmasta nauttimista, tai esimerkiksi mahdollisia huumekokeiluja ja uhkapelin harrastamista. Meillä kaikilla on myös erilaiset roolit erilaisissa tilanteissa ja porukoissa. Tämä ei ole ”esittämistä” vaan normaalia ihmisen toimintaa. Saatat siis tuntea tuttavastasi vain yhden puolen.
Vaikka edellä totesinkin, että ”hyvien tyyppien” etsimisen sijaan on tärkeämpää palkata tehtävään persoonallisuudeltaan sopiva henkilö, ei persoonallisuuden merkitystä tule kuitenkaan liioitella. Persoonallisuuden profiilin perusteella ei nimittäin voida ennustaa, kuinka henkilö tulee yksittäisessä tilanteessa toimimaan. Ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavat aina opitut tavat sekä tilannekohtaiset tekijät. Mitä enemmän jotakin piirrettä henkilöllä on, sitä todennäköisemmin, sitä useammin ja sitä voimakkaammin hän käyttäytyy piirteen mukaisella tavalla. Esimerkiksi yksittäisessä tilanteessa on todennäköistä, että ventovieraalle hymyilee lämpimistä ihmisistä useampi kuin kylmistä ihmisistä, mutta toki kylmäkin ihminen saattaa tilanteessa hymyillä. Pitkällä aikavälillä lämmin ihminen todennäköisesti hymyilee useammin, joten tehtävään, jossa on tärkeää hymyillä uusille tyypeille, kannattaa ehkä valita lämmin ihminen. Kesä on aina lämmin ja talvi kylmä, mutta molempiin vuodenaikoihin mahtuu laajaa lämpötilojen vaihtelua. Erilaisissa työtehtävissä menestymistä ennustaa kuitenkin persoonallisuuden piirteiden sijaan enemmän tieto siitä, kuinka kyseinen henkilö on aiemmin vastaavissa tilanteissa toiminut. Työhaastattelijan kannattaisi olla ensisijaisesti kiinnostunut hakijan tiedoista, taidoista, kognitiivisista kyvyistä ja kokemuksesta eikä persoonallisuuden piirteistä (joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta).
Vastaavasti jaksan aina suuresti huvittua (ja ärtyä), kun keskustelu pääsykokeista kirvoittaa runsaasti kommentteja siitä, kuinka oppilaitosten pääsykokeiden tulisi mitata soveltuvuutta alalle. Ihan kiva idea, mutta ensin ratkaistavana on kaksi isoa ongelmaa. Ensinnäkin tulisi tietää, että millaisin ominaisuuksin varustettu henkilö on alalle soveltuva. Tämän jälkeen tulisi vielä selvittää, että kuinka näitä ominaisuuksia luotettavasti mitataan. Koska nämä ongelmat ovat pääsääntöisesti ratkaisematta, ovat oppilaitosten soveltuvuuskokeet pitkälti huuhaapuuhastelua, kognitiivista kyvykkyyttä mittaavat testit toki poissulkien. Voisin myös kuvitella, että alalle kuin alalle tarvitaan pääsääntöisesti erilaisia persoonallisuuden piirteitä omaavia ihmisiä, joten persoonallisuustestejä opiskelijavalinnan mittarina ei voi perustella.
Kuinka paljon persoonallisuus muokkautuu iän myötä? Persoonallisuus on suhteellisen muuttumaton yli ajan. Costan ja McCraen mukaan noin 30 vuotta on ikäpyykki, jonka jälkeen persoonallisuudessa ei enää tapahdu suuria muutoksia. Muutokset näkyvät siten, että tätä nuoremmat ovat korkeammalla neuroottisuudessa (N), ekstroversiossa (E) ja avoimuudessa kokemuksille (O), kun taas sovittelevuus (A) sekä tunnollisuus (C) lisääntyvät hieman varhaisaikuisuudessa.
Sellaisena kuin on
Onko jokaisella oikeus olla sellainen kuin on? Aikuinen ihminen ei voi oikeuttaa kaikkea huonoa käytöstään persoonallisuuden piirre (tai temperamentti) verukkeenaan, vaan aikuiselta odotetaan jonkinasteista kykyä käyttäytymisensä hallintaan. On hyvä ymmärtää, että myös käsitykseemme siitä, mikä sitä hyvää käytöstä on, vaikuttaa oma persoonallisuutemme. Esimerkiksi voimakkaan sovitteleva ihminen voi pitää epäkohteliaana sellaisen tapaa toimia, jolla A on matalampi. Matalamman A:n arvostaessa ”suoraan sanomista” loukkaantuu korkeampi A. Keskustelufoorumilla erilaiset A:t sitten vääntävät kättä siitä, että mikä on oikea tapa toimia. Persoonallisuuden piirteet eivät myöskään estä ihmistä toimimasta tavalla, joka ei ehkä ole omalle luonteelle ominaisinta. Ei toki tarvitse olla korostuneen A voidakseen olla erinomainen asiakaspalvelija! Asiakaspalvelutaidot ovat opittavissa olevia taitoja, ja vähemmän sovittelevalla voi olla motivaatio käyttäytyä ymmärtäväisesti ja lämpimästi haastavissakin tilanteissa, esimerkiksi yrittäjänä toimiessaan. Vastaavasti korkea A kykenee toki opettelemaan jämäkkyyttä, päättäväisyyttä, kykyä sanoa ”ei”.
Vaikuttaako sukupuoli siihen, miten persoonallisuutta arvioidaan? Vai saako jokainen olla sellainen kuin on? Oma kokemukseni on, että naisten oletetaan ja jopa edellytetään olevan sovittelevampia kuin miesten. Väitän, että nainen, jonka A on matalampi, nähdään jotenkin epäsopivampana ja riidanhaluisempana kuin mies, joka on sovittelevuuden asteikolla tismalleen samalla tasolla. Miehille matalampi A on hyväksyttävämpää ja jopa toivottavaa, tehtävästä riippuen. Päättävissä asemissa olevaa, asiansa suoraan esittävää naista saatetaan pitää hyökkäävänä ja – epänaisellisena. Vaikuttaako kommentoijan sukupuoli siihen, miten sinä reagoit esimerkiksi sosiaalisessa mediassa esitettyihin kommentteihin?
Havaintoni ei välttämättä ole tuulesta temmattu, sillä naisten on todellakin havaittu olevan korkeammalla sovittelevuudessa. Naiset sijoittuvat miehiä korkeammalle myös joissakin tunnollisuutta mittaavissa osa-alueissa, kuten järjestelmällisyydessä ja itsekurissa. Vaikka naiset ovat myös keskimäärin hieman miehiä ekstrovertimpia, saavat miehet naisia hieman enemmän pisteitä joillakin ekstroversion osa-alueilla, kuten itsevarmuudessa. Avoimuudessa kokemuksille (O) ei sukupuolieroja ole havaittavissa, mutta siinäkin naiset ja miehet eroavat osa-alueiden tuottamien pistemäärien osalta. Neuroottisuudessa naiset taas saavat korkeampia pisteitä niin itse piirteen kuin sitä mittaavien osa-alueidenkin osalta. (Costa ym.)
Eiku testaamaan
Big Five-persoonallisuustestejä löytyy netistä hakemalla runsaasti. Tekemissäni nettitesteissä testitulokset pääsääntöisesti noudattelivat samaa linjaa. Yksi suomenkielinen testi löytyy osoitteesta: https://vastaamo.fi/persoonallisuus/. Nettitestejä ei pidä tietenkään ottaa turhan vakavasti tai absoluuttisena totuutena omasta persoonallisuudesta. Testejä kannattaa tehdä muutamia, ja jos useampi testi antaa samansuuntaisen tuloksen, niin ehkä sillä jotakin tietoa omasta persoonallisuudesta saa.
Parhaimmillaan piirreteorioihin ja omaan persoonallisuuteen tutustuminen voi olla helpottavaa, esimerkiksi jos toistuvasti löytää itsensä samanlaisista, vaikeista vuorovaikutustilanteista. Vastaus kysymykseen ”miksi minä aina toimin tai tunnen näin”, saattaa löytyä jostakin persoonallisuuden piirteestä, joka itsellä on korostunut. Ei ole tarkoitus pyrkiä muuttamaan omia persoonallisuudenpiirteitä, mutta ihminen voi opetella uusia toimintamalleja, jotka auttavat vuorovaikutustilanteissa, vaikka oma tunne tai taipumus toimia pysyisikin muuttumattomana. Tunteen tai taipumuksen toimia ei siis tarvitse määrätä sitä, miten toimimme. Tarvittaessa koulutettu psykoterapeutti voi auttaa tässä. Erilaisuuden ymmärtämisen lisäksi voi olla kiinnostavaa myös oivaltaa, että miksi kokee samankaltaisuutta ja yhteenkuuluvuutta jonkun toisen henkilön kanssa – ja miksi se sielunkumppani ei ollutkaan aivan kaikesta samaa mieltä.
Entäpä muut eläimet kuin ihmiset, voiko niiden piirteitä tutkia Big Five-mittarilla? Eläimet eivät tietenkään pysty vastaamaan Big Five-kysymyslomakkeen kysymyksiin, joten niiden piirteiden arviointi jää ihmisten tekemän käyttäytymisen arvioinnin varaan. Big Five-luokittelu on rakennettu tutkimaan ja kuvaamaan ihmisen persoonallisuuden piirteitä, joten siinä korostuvat ihmisen kognitiiviset kyvyt sekä sosiaalisuus (E ja A). Ei ole mielekästä soveltaa Big Five-mittaria sellaisenaan muiden eläinten tutkimiseen, vaan sellaisella on lähinnä viihdearvoa. Muiden eläinten yksilöllisten luonteenpiirteiden erojen tutkimiseen on validimpia mittareita, joista voit lukea temperamenttia käsittelevästä kirjoituksesta (tulossa).
Kaikki tässä kirjoituksessa esitetty on tietenkin tiivistettyä ja yksinkertaistettua esitystä persoonallisuuden piirteistä. Aiheesta kiinnostuneet löytävät lisätietoa lähdemateriaalista. Myös emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut useita ihmisen temperamentin ja persoonallisuuden tutkimusta valottavia, helppolukuisia ja napakoita kirjoja, joihin kannattaa tutustua. Erityisesti suosittelen hänen uusinta teostaan ”Hyvät tyypit” – temperamentti ja työelämä (WSOY, 2016), jossa myös kritisoidaan tässä kirjoituksessa esittelemäni Big Five-mallin käyttöä.
Lisätietoa:
Hesarin juttu MBTI-persoonallisuustestistä, jota siis tämä kirjoitus ei käsittele.
Lähteet:
Costa P. T., Jr., Terracciano A., McCrae R. R.: Gender differences in personality traits across cultures: robust and surprising findings. J. Pers. Soc. Psychol. 2001, 81, s. 322–331. Saatavilla: http://psycnet.apa.org/journals/psp/81/2/322/
McAdams, D.P.: The Person. An Introduction to the Science of Personality Psychology, s. 106-251. Fifth Edition. Wiley, 2009. – Yksi tenttikirjoista psykologian aineopintojen tentissä Persoonallisuuspsykologia II, Helsingin Yliopistossa
McCrae, R.R. & Costa, T.P., Jr.: Personality in Adulthood. A Five-Factor Theory Perspective. Second Edition. The Guilford Press, 2006. – Kirja on hyvin selkeästi kirjoitettu ja samalla mielenkiintoinen opas tutkimuksen tekemiseen: useissa kohdin kirjoittajat kuvaavat vaihe vaiheelta, kuinka tutkimuksia on tehty ja mitä on otettu päättelyssä ja perustelussa huomioon.