< Takaisin



Hevosenkoulutus for dummies

 

Hevosen kouluttaminen on melko yksinkertaista. Hevosta kouluttaessamme

a)       opetamme hevosen tekemään erilaisia käytöksiä. Hevonen osaa toki luonnostaankin tehdä erilaisia käytöksiä, esim. piffata paikallaan, mutta kouluttamisen päämääränä on, että hevonen tekee käytökset haluamallamme tavalla, sekä haluamastamme vihjeestä (=käskystä, avuista), ei oma-aloitteisesti; sekä

b)      opetamme hevosen suhtautumaan rennosti ja rauhallisesti erilaisiin asioihin, joita se luonnostaan pelkäisi. Kouluttamisen seurauksena hevonen tottuu niin satulaan kuin ihmiseenkin selässään, hevonen ei reagoi pään ja suun alueelle tulevaan paineeseen pakenemalla, hevonen menee traileriin ja hevonen kulkee rentona postilaatikon tai kukkalaitteen ohi.


‚ÄčKohdissa a ja b tarvitaan erilaista tietoa ja osaamista. A-kohdan asiat opetetaan pääosin operantilla ehdollistamisella eli antamalla hevoselle erilaisia, välittömiä palautteita sen käytöksestä. Näin tapahtuu, vaikka kouluttaja väittäisi menetelmänsä olevan jokin muu kuin operantti ehdollistaminen, sillä hevosen oppimisen lainalaisuudet ovat samat väitetystä metodista riippumatta. Kun ihminen muokkaa hevosen käytöstä, perustuu se aina yhdistelevään oppimiseen eli assosiatiiviseen oppimiseen eli ehdollistumisoppimiseen. Hevoselle sen käytöksen seurauksena annetut palautteet joko lisäävät sen tekemää käytöstä tai vähentävät sitä tulevaisuudessa. Kohdassa a tarvittavat taidot ovat pitkälti koulutustekniikan taitoja. B-kohdan asioissa taas tarvitsemme tietoa myös siitä, mitä on järjestelmällinen siedättäminen, tottuminen ja vastaehdollistaminen. Vastaehdollistaminen muuttaa hevosen käsityksen kohdattavasta asiasta vastakkaiseksi: ikävästä tai huolestuttavasta asiasta tuleekin mieluinen ja tavoiteltava.


A- ja b-kohtien tietojen ja taitojen lisäksi tarvitsemme myös:

c)       tietoa hevosen lajityypillisestä käyttäytymisestä ja lajin käyttäytymistarpeista. Ilman tätä tietoa ei a- tai b-kohtienkaan toteuttaminen onnistu, ainakaan kovin tehokkaasti. Tällaista tietoa on esimerkiksi se, mitä hevonen syö tai mitä hevonen tyypillisesti säikkyy. Tieto on tärkeää myös hevosen hyvinvoinnin kannalta.

d)      tietoa siitä, millaisia käytöksiä hevosen tarvitsee osata, jotta yhteiselämä ihmisen kanssa on turvallista ja miellyttävää. Esimerkiksi yleensä hevosen tulee osata reagoida tietyllä tavalla riimun aiheuttamaan paineeseen, jotta hevosta voidaan taluttaa ja se voidaan sitoa kiinni.

e)      tietoa siitä, millaisia käytöksiä hevosen tulee osata juuri siinä lajissa, jota ihminen haluaa sen kanssa harrastaa. Esimerkiksi jos ihminen haluaa harrastaa hevosen kanssa kouluratsastusta, sen tulee osata siirtyä tietynlaisesta ratsastajan kehollaan antamasta vihjeestä (eli avusta) laukkaan.

 

Vaikka hevosen kouluttaminen on näin yksinkertaista, se ei näytä kuitenkaan olevan helppoa. Kohtien a-e opiskelussa riittää haasteita kokonaisen ihmiselämän ajaksi.


Edellä kuvaamani ovat hevosen kouluttamisen osa-alueita. Ratsastustaidon osa-alueisiin voit tutustua tästä.