Nuori hevonen opettelemassa ratsuksi
- ”Kyllä mä osaan noi operantin kouluttamisen jutut”.
- ”Ahaa, miksiköhän osaamisesi ei sitten näy toiminnassasi?"
Aina silloin tällöin kuulen edellä esitetyn väitteen koskien operanttia kouluttamista – tai jotakin muuta osaamista. Se saatetaan esittää myös muodossa: ”Kyllä mä tiedän noi positiiviset vahvistamiset sun muut”. Lausahdus paljastaa ongelman ytimen. Tietämistä, tuttuutta, erehdytään luulemaan osaamiseksi.
Jonkin ”tietäminen” ei vielä takaa, että osaat asian. En ole ainoa, joka on joskus valmistautuessaan kokeeseen tai tenttiin todennut, että tenttikirjan sivuilla kerrottu kuulostaa ihan tutulta, ihan ymmärrettävältä, ehkäpä itsestäänselvyydeltäkin. Silti tentissä ei sitten muistunutkaan mieleen, että miten ne jutut oikein menivätkään… Tentissä ei osaakaan toistaa kirjassa kerrottua, puhumattakaan siitä, että kykenisi ratkaisemaan soveltavan tehtävän. Kyse on osaamisen harhasta.
Osaamme jotakin vasta, kun se on pitkäkestoisessa muistissamme, ja kykenemme sen sieltä kaivamaan. Kun osaamme asian, pystymme sen tekemään tai toistamaan, mieluiten omin sanoin. Tenttikirjaa lukiessa on hyödyllistä aika ajoin sulkea kirja ja palauttaa mieleen, että mitä kirjoittaja edellisessä luvussa kertoi. Omasta muistista kaivelu kun on kaikkein tehokkain opiskelutekniikka, paljon tehokkaampi kuin pelkkä näkösällä olevan materiaalin kertailu. Matematiikkaa opiskellessa taas kannattaa pyrkiä ratkaisemaan vaikeatkin yhtälöt ensin itse, ja tarkastaa mallivastaus kirjan lopusta aikaisintaan silloin, kun jumiutuu. Tämän jälkeen on hyvä varmistaa, että osaa ratkaista tehtävän ilman, että pitää mallivastausta esillä. Tuskin kukaan olettaa myöskään osaavansa kouluttaa hevoselle piaffin sen jälkeen, kun on kerran piaffikoulutusta nähnyt, ja tunnistaa näkemänsä toiminnan piaffin opettamiseksi?*
Mikä rooli oppimisessa sitten on ymmärtämisellä? Jos oppilas osaa toistaa hokeman ”hauki on kala”, muttei osaa vastata kysymykseen ”mikä hauki on?”, niin onko hän oppinut asian? Voimme toki oppia toistamaan asioita ulkoa niitä ymmärtämättä. Näin silloin tällöin näyttää tapahtuvan operantin kouluttamisen käsitteiden kanssa. Saatetaan tokaista jopa, että ”kyllä mä tiedän noi operantin kouluttamisen liirumlaarumit”. Jos jokin tieto näyttäytyy liirumlaarumeina, on ydin jäänyt ymmärtämättä. Parhaiten pystymme hyödyntämään sellaista tietoa, jonka ymmärrämme. Silloin tieto muodostaa aiemman tiedon kanssa mielekkäitä kokonaisuuksia, ja on myös sovellettavissa uusille alueille. Usein oppimisprosessi sisältää ymmärtämisen lisäksi myös mekaanisempia vaiheita, jopa ulkoa opettelua. Silloinkin oppimista ja opitun tiedon hyödyntämistä edesauttaa se, että kokonaiskuva on ensin ymmärretty. Katso siis ensin metsää, ja aloita vasta sitten puiden opetteleminen. Pelkkä tietäminen, asian tunnistaminen tai edes ymmärtäminen ei kuitenkaan vielä kerro osaamisesta.
* En tietenkään tarkoita, etteikö piaffin opettamista hevoselleen voisi ja kannattaisi ruveta harjoittelemaan näkemänsä perusteella. Oppimista tapahtuu nimenomaan yrittämisen ja erehtymisen kautta, aivan kuten oppikirjatekstiä muistellessakin. Jos piaffista ei tule (heti) ihan täydellistä, sillä ei liene merkitystä, jos ei tähtää kilpailuihin.