1. Mikä väittämistä kuvaa parhaiten operanttia kouluttamista?
V: Eläin oppii ymmärtämään, että sen käyttäytymisellä on tietyt seuraukset.
2. Mikä väittämistä kuvaa parhaiten negatiivisen vahvisteen käyttämistä? Negatiivisessa vahvistamisessa…
V: Eläin oppii, että millä tavalla käyttäytyessään se saa olla rauhassa.
Kommentti: Monilla kokeneillakin kouluttajilla – tai ehkä juuri heillä – on virhekäsitys, jossa ajatellaan rankaisun aina edeltävän negatiivista vahvistetta. Olen käsitellyt virhekäsitystä tässä.
3. Mikä väittämistä kuvaa parhaiten negatiivista rankaisua?
V: Kun eläin tekee jotakin ei-toivottavaa, siltä poistetaan mahdollisuus palkintoon.
Kommentti: Negatiivinen rankaisu tunnetaan myös nimellä palkkionpoisto. Kuten positiivinen rankaisukin, myös negatiivinen rankaisu passivoi eläintä, eikä myöskään opeta sille, kuinka sen kannattaisi toimia. Siksi kouluttaminen kannattaa perustaa palkitsemiseen, ei rankaisuihin.
4. Mikä väittämistä kuvaa parhaiten positiivista rankaisua?
V: Sen haasteena on mm. oikea-aikaisuus.
Kommentti: Koulutuskielessä määreet positiivinen ja negatiivinen esiintyvät ainoastaan matemaattisessa merkityksessä ”lisätään” tai ”poistetaan”. Rankaisemiseen ja erityisesti positiiviseen rankaisemiseen liittyy monia haasteita, joista yksi on ajoitus. Rankaisujen runsas käyttö voi myös johtaa edellisen kysymyksen kohdalla mainittuun opittuun avuttomuuteen.
5. Vain yksi väittämistä on oikein, mikä?
V: Ehdollisen vahvisteen avulla voit kertoa hevosellesi sekunnin tarkkuudella, mitä haluat sen tekevän.
Kommentti: Negatiivista ja positiivista vahvistetta voi ja kannattaa käyttää yhtä aikaa.
6. Vain yksi väittämistä on tosi, mikä?
V: Kun kouluttaja on taitava pilkkomaan koulutettavan käytöksen kriteereihin, saa hän myös vahvistevälin tiheäksi.
Kommentti: Mitä pienempiin kriteereihin eli osatavoitteisiin koulutuksen pilkkoo, sitä nopeammin koulutus etenee, ja sitä lyhyemmäksi vahvisteväli muodostuu, jolloin kouluttaminen on tehokasta.
Kouluttaessa pyydettävien toistojen määrää kannattaa tietenkin vaihdella, muutoin eläin nopeasti vakioi määrän. Eli todellakin kannattaa vaihdella esimerkiksi pyydettävien peruutusaskeleiden määrää.
Vihje tarkoittaa nimenomaan eläimelle annettavaa merkkiä tai ”käskysanaa”, tai fyysistä apua. Vihje ikään kuin vihjaa eläimelle, että sen kannattaa tehdä käytös.
Tauottaminen on kaiken kouluttamisen a ja o. Niin eläin kuin ihminenkin tarvitsee taukoja oppiakseen tehokkaasti. Eläintä kouluttaessa myöskään ihmisen keskittyminen ei pysy yllä eikä ihminen terävänä kuin lyhyen rupeaman ajan. Kun tarkin keskittyminen herpaantuu, rupeaa ihminen huomaamattaan palkitsemaan eläintä huonommista suorituksista tai epämääräisemmin, kuin tarkoitus oli.
7. Vain yksi väittämistä on oikein, mikä?
V: Sillä, mihin kohtaan fyysisesti vie eläimelle palkinnon (esim. namin), on merkittävä vaikutus sille, minkä näköiseksi käytös muodostuu.
Kommentti: Myös klassiset ehdollistumat voivat sammua. Esimerkiksi ehdollinen vahviste (esim. se, että naksautusta seuraa nami) on klassinen ehdollistuma, ja se sammuu, jos naksautusta ei enää seuraakaan nami.
8 toistoa on hyvä nyrkkisääntö sille, että voidaan siirtyä kriteeriportaalta seuraavalle. Mutta kun käytös on opittu yhdessä paikassa, se pitää vielä yleistää eri ympäristöihin. Hevonen ei automaattisesti osaa kentällä samaa kuin tallissa. Heikosti tehty yleistäminen on iso syy siihen, että hevonen suorittaa kilpailuissa huonommin kuin kotona. Yleistämisen lisäksi hevonen pitää toki siedättää myös häiriöille.
Palkinnon suunta vaikuttaa oleellisesti siihen, millaiseksi käytös muokkaantuu. Jos haluat hevosen laskevan päätään, vie palkinto alas hevosen eteen. Jos et halua, että hevonen aina namin saadessaan ”tilttaa” päätään vinoon, älä tarjoa sille palkintoa niin, että se joutuu kallistamaan päätään, jne.