Kokosin alle muutamia yksinkertaisia esimerkkejä hevoseläinten oppimisesta elävästä elämästä. Jokaisen esimerkin kohdalla selvennän mitä oppimisen elementtejä tilanteissa ilmenee. Kaikki oppimisen elementit eivät ole edustettuina, eli esitys ei ole tyhjentävä. Laadin tämän kirjoituksen kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että minulta toistuvasti pyydetään käytännön esimerkkejä siitä, mitä se operantti kouluttaminen arjessa oikein onkaan. Toinen ja tärkeämpi syy on seikka, jota en voi kyllin korostaa: operantti kouluttaminen ei ole mikään uusi ja ihmeellinen menetelmä, jonka voi halutessaan ottaa käyttöön, vaan nämä oppimisen lainalaisuudet määräävät sinunkin hevosesi oppimista jo nyt. Näitä esimerkeissäni kuvattuja oppimisen elementtejä on ollut läsnä aina silloin, kun olet onnistunut hevosellesi jotain opettamaan – tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Operantin kouluttamisen alkeiden opiskelu on pitkälti sitä, että opit näitä ilmiöitä omassa toiminnassasi näkemään ja hevosesi käytöksessä havainnoimaan. Saat ikään kuin uudet silmälasit, joiden kautta arkisia asioita tarkastelet. Voi myös sanoa, että saat monille jo tutuille asioille uudet nimilaput.
Hevoseni juoksee liinassa aina pää pystyssä ja selkä notkolla. Anna jokin yksinkertainen esimerkki siitä, miten voisin opettaa hevosen juostessa venyttämään päätä alas?
Jos olet opettanut hevoselle ehdollisen vahvisteen (eli että merkkiääntä seuraa aina palkinto, esim. nami), voit sen avulla merkitä haluamasi käytöksen. Hevosen laskiessa päätään kerrot siis sille ehdollisen vahvisteen avulla, että tätä haluat lisää! Ehdollista vahvistetta seuraa aina palkinto eli positiivinen vahviste, esim. nami. Kun hevonen oma-aloitteisesti esittää jonkin käytöksen ja siitä palkitaan, sanotaan koulutustapaa nappaamiseksi. Yksikään hevonen ei koko päivää juokse pää ylhäällä, vaan jossain vaiheessa se laskee päätään hitusen. Kun palkitset ensin pienestä päänlaskusta, ja sitten vähän alemmas lasketusta päästä, ja vielä vähän alemmaksi lasketusta päästä, nostat pikkuhiljaa vaatimustasoa eli kriteeriä. Tällaista asteittaisesti tapahtuvaa käytöksen muokkausta sanotaan koulutuskielessä sheippaamikseksi (shaping).
Tärkeä seikka kouluttaessa on palkinnon suunta. Kun palkitset hevosta ehdollisen vahvisteen (merkkiäänen) jälkeen, vie tuo palkintonami aivan alas, jolloin hevonen joutuu laskemaan päätään sen saadakseen. Palkinnon suunta muokkaa voimakkaasti käytöstä, eli hevonen hakeutuu päällään alemmaksi. Kun hevonen huomaa, että päänlaskusta palkitaan, se toistaa tätä palkitsevaa käytöstä. Voit opettaa hevoselle jonkin vihjeen, esim. merkkisanan tai kehosi liikkeen (ratsastuskielessä ”apu”), jonka seurauksena tehdystä pään laskemisesta seuraa palkinto. Kun koulutat käytöksen ns. ärsykekontrolliin saakka, oppii hevonen laskemaan päätä vain tästä vihjeestä, ei oma-aloitteisesti.
Yritin opettaa hevostani luopumaan, eli kohteliaasti odottamaan makupalan saamista. Tarkoitukseni oli palkita hevonen eli antaa makupala silloin, kun hevonen kääntää päätään. Hevoseni kuitenkin kerjää tuuppimalla eikä irrota päätään minusta, enkä siis pääse palkitsemaan.
Kriteerisi eli vaatimustasosi on liian korkealla, jos odotat että hevonen heti osaisi tehdä valmiin käytöksen eli kääntää päätään. Uusi käytös kannattaa opettaa asteittain. Laske kriteeriä eli aloita esimerkiksi siitä, että hevonen vain hieman irrottaa turpansa sinusta. Kun hevonen osaa tämän ensimmäisen kriteerin, nosta vaatimustasoa hieman, eli siirry seuraavaan kriteeriin. Käytä hyväksesi myös palkinnon suuntaa, eli vie palkinto sinne, minne haluat hevosen pään kääntyvän. Ole nopea, muutoin saatat saada aikaan käytösketjun, jossa hevonen aina ensin tuuppii sinua ja vasta sitten kääntää päänsä.
Koska turvallisuuden ja käytännöllisyyden kannalta on hyvin tärkeää, että hevonen oppii luopumaan, ei välttämättä ole huono idea pyytää osaavaa kouluttajaa opastamaan alkuun pääsemiseksi. Muista myös, ettet varmaankaan halua aiheuttaa hevosellesi niskavammaa: opeta siis luopuminen molemmilta puolilta, mutta pidä harjoittelumäärä ja päänkäännön aste kohtuullisina!
Olen opettanut hevoseni seisomaan paikallaan selkäännousun ajan. Hevonen seisoo hyvin paikallaan tallin pihalla, muttei esim. maastossa. Mistä tämä johtuu? Joskus hevonen ei tosin suostu seisomaan paikallaan tallillakaan, vaikkapa silloin jos tallilla on normaalia enemmän vilskettä.
Hevonen on oppinut seisomaan paikallaan vain tietyssä paikassa. Käytös pitää vielä yleistää erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, sekä harjoitella erilaisten häiriöiden, kuten niiden ympärillä liikkuvien ihmisten ja hevosten (”vilske”), läsnä ollessa.
Opetin hevosen nostamaan etujalkaa koskemalla sitä raipalla jalkaan ja palkkaamalla makupalalla. Nyt hevonen ojentaa jalkaa ja kuopii, vaikka en pyydä, ja tämä on vaarallisen tuntuista. Olen yrittänyt sammuttaa käytöstä eli en ole palkannut käytöksestä, mutta tämä sammuttaminen tuntuu vain kiihdyttävän jalalla huitomista.
Kun opittu käytös lähtee sammumaan sitä usein edeltää ns. sammumispurkaus (joskus myös: sammumispurskaus), eli käytös kiihtyy ennen sammumistaan. Eläin siis yrittää yhä kiihkeämmin hyödylliseksi havaitsemaansa toimintaa. Samoin toimii myös ihminen: esimerkiksi jos et saa purkkia auki, yleensä yrität yhä kovemmin, ennen kuin kokeilet jotakin toista tekniikkaa… Jos olet aikaisemminkin saanut purkin auki vasta raa´alla voimalla, käytät suurta voimaa jo silloin, kun alat uutta purkkia aukaisemaan.
Käytös kyllä lopulta sammuu, jos palkintoa ei enää seuraa. Lisäksi hevosta voi palkita siitä käytöksestä mitä siltä halutaan, eli jalan pitämisestä maassa. Vaarana toki on, että hevonen oppii nyt käytösketjun: ensin ojennetaan jalkaa ja kuovitaan, ja vasta sitten seistään paikoillaan. Hevosilla on myös taipumus palata ensimmäisenä oppimaansa, jos ne eivät tiedä, mitä kannattaisi tehdä. Siksi ensimmäisiksi koulutettaviksi käytöksiksi kannattaa valita jokin turvallisempi käytös kuin jalan ojentaminen tai vaikka pystyyn hyppääminen.
Hevoseni kolistelee ja meuhkaa kun ruokakärry saapuu tallin käytävälle. Minua neuvottiin käyttämään negatiivista rankaisua eli palkinnon poistamista: en anna ruokaa kolistellessa, vaan vien päinvastoin kärryn kauemmaksi. Käytös ei kuitenkaan ole muuttunut.
Negatiivinen rankaisu on oiva koulutusratkaisu tilanteessa. Muista kuitenkin, että epäsäännöllinen vahvistaminen pitää käytöstä yllä: mikäli hevonen aina välillä saa ruokansa kolistellessaan, se jatkaa kolistelukäytöstä. Ehkä itse oletkin toiminnassasi johdonmukainen, mutta varmista, että myös kaikki muut ruokia jakavat ovat sitä! Lisäksi käytös saattaa sammumispurkauksen takia kiihtyä ennen sammumistaan.
Hevoseni osaa kyllä nostaa jalan pyynnöstä, mutta alkaa vuollessa pian nykiä jalkaansa. Miksi?
Hevosesi on oppinut käytöksen, mutta käytöksellä ei ole vielä kestoa. Käytökselle opetetaan kestoa pidentämällä pikkuhiljaa sitä aikaa, jonka käytöksen tulee kestää ennen kuin palkinto tulee.
Hevoseni kiihtyy aina pienistäkin esteistä. Tämä tarkoittaa, että se kiihdyttää aina puomien tai esteiden jälkeen. Ilmeisesti se siis tykkää hyppäämisestä kovasti?
Hevosesi on ilmeisesti oppinut yhdistämään puomit ja esteet kiihtyneeseen mielentilaan (klassinen ehdollistuminen). Hevosesi mielestä puomien ja esteiden jälkeen kuuluu kiihdyttää. Hevosen mielikuva harjoituksesta voi muuttua, jos esimerkiksi pysäytät sen puomien ja esteiden jälkeen, ja annat makupalan. Hevonen rupeaakin tavoittelemaan pysähtymistä.
Miksi hevoseni siirtyy laukkaan, kun pyydän sitä siirtymään sulkutaivutukseen? Yritän pitää avut selkeästi erilaisina, eikä toinen hevoseni sotke näitä käytöksiä keskenään.
Hevosesi ei ilmeisesti erota laukkavihjettä ja sulkutaivutuksen vihjettä toisistaan. Hevonen saattaa olla yleistänyt kaikkien ”laukka-aputyyppisten” vihjeiden tarkoittavan laukkaa. Hevosesi tarvitsee ärsykekontrollitreeniä, jonka avulla se oppii nostamaan laukan laukka-avuista ja vain laukka-avuista, ja nostamaan laukan aina laukka-avuista. Samoin sen tulee oppia siirtymään sulkutaivutukseen sulkuavuista, ja siirtyä sulkuun aina ja vain sulkuavuista. Ärsykekontrollitreenin avulla hevonen oppii erottamaan vihjeet toisistaan.
Kun vien hevoset tarhaan, ne ryntäävät tarhan portista sisään ja usein kolauttavat itsensä porttiin. Kuitenkin jos joku toinen henkilö vie hevoset tarhaan, ne eivät ryntää, vaan kävelevät sisään rauhallisesti. Miksi?
Hevoset pelkäävät luonnostaan ahtaita paikkoja, avaatko tarhan portin samalla tavalla kuin toiset hevosia tarhaavat? Hevoset voivat oppia yhdistämään eri käytökset eri ihmisiin. Hevoset ovat ilmeisesti oppineet, että sinun kanssasi tarhaan rynnätään, ehkäpä olet jättänyt portin ahtaaksi tai päästänyt hevoset irti jo portilla. Nyt sinä tai jokin toiminnassasi toimii vihjeenä ryntäilylle. On mahdollista, että hevoset yleistävät ryntäyskäytöksen, eli rupeavat ryntäilemään myös toisten henkilöiden niitä tarhatessa tai kanssasi myös muunlaisissa kulkuaukoissa. Hevosille kannattaa opettaa uudelleen vahvistamisen avulla järkevämpi käytös.
Kävin Portugalissa ratsastamassa. Siellä ratsastin hevosella, joka tarjoili aina välillä itsekseen espanjalaista käyntiä, vaikka sitä oli tarkoitus tehdä vasta tunnin lopussa. Mistä tämä johtui, tykkäsikö hevonen niin paljon espanjalaisesta käynnistä?
Hevonen oli mahdollisesti oppinut yhdistämään espanjalaisen käynnin tunnin loppuun, ja että sitä seuraa palkinto: tunti päättyy ja saa olla rauhassa. Hevonen tavoitteli siis palkintoa, rauhassaoloa. Samalla tapaa ratsastuskouluhevoset joskus hakeutuvat kentän keskelle kaartoon, vaikka tunti on vasta kesken. Toinen syy voi olla, että hevonen ei ymmärtänyt apujasi, ja oli yleistänyt useat erilaiset epämääräiset avut koskemaan espanjalaista käyntiä.
Miksi ratsastaessani sulkutaivutusta diagonaalilla hevonen tarjoaa ne laadukkaat askeleet vasta aivan diagonaalin lopussa? Vertyykö se jotenkin matkalla?
Hevosesi on mahdollisesti oppinut, että palkinto seuraa aina vasta viimeisistä askeleista: vasta diagonaalin lopussa tai sen jälkeen saa olla rauhassa. Kannattaa palkita hevonen aina välillä myös hyvistä askeleista aiemmissa kohdissa diagonaalia.
Kyllä, tämä on juuri näin yksinkertaista.
Käsitteitä ja perusperiaatteita voit kerrata myös täältä.
On huikeaa, kuinka helposti ihminen voi muokata hevosen käytöstä, kun hän hallitsee tehokkaan palkitsemisen. Kuvan hevonen tarjoaa diagonaaliaskellusta, vaikka siltä pyydetään toisenlaista käytöstä (espanjalaista käyntiä). Ns. ”nappaamalla” eli merkitsemällä tämän käytöksen ehdollisella vahvisteella ja palkitsemalla, saattaisi hyvällä tuurilla saada diagonaaliaskelluksen opetettua tälle hevoselle. Jotta eläintä pääsee palkitsemaan, pitää tietenkin ensin jollakin keinolla saada aikaan sitä toimintaa, josta voi palkita. Nappaaminen (capturing) on yksi toiminnan aikaansaamisen keino, joita ovat myös esimerkiksi houkuttelu, fyysinen manipulointi tai edelläkin mainittu shaping.