Olen saanut kuulla uskomattomia tarinoita hevosen nokkeluudesta, muun muassa kertomuksia lukkoja availevista hevosista. Olen myös törmännyt väitteeseen, jonka mukaan hevonen ei olisi kovinkaan älykäs eläin, sillä sen aivojen koko suhteessa ruumiinpainoon (kefalisaatioindeksi, EQ-luku) on pieni. Onko hevonen tyhmä vai älykäs eläin, tai mitä sen älykkyydestä ylipäätään pitäisi ajatella?
Aivojen absoluuttinen koko ei määrää älykkyyttä, ja tiedämme esimerkiksi niin miekkavalaan, pullokuonodelfiinin kuin neanderthalin ihmisenkin peittoavan nykyihmisen aivojen koossa. Nykyisin aivojen suhteellisen(kaan) koon ei enää ajatella kertovan eläinlajin älykkyydestä, vaan aivojen tehokkuuteen vaikuttavat kuorikerroksen hermosolujen määrä sekä aivojen poimuttuneisuus. Isojen nisäkkäiden aivoissa on hermosoluja harvemmassa kuin pienten nisäkkäiden aivoissa, joten aivojen kapasiteetti ei kasva suorassa suhteessa aivojen kokoon. Ihmisen aivot taas eivät ole yhtä poimuttuneet kuin miekkavalaalla tai pullokuonodelfiinillä. (Viitala, s. 23-28)
Jos hevosen älykkyyttä tutkittaessa ei enää olla kiinnostuneita aivojen koosta, niin mitä älykkyyden tutkijat sitten tutkivat? Ylipäätään älykkyyden käsite on vaikea määritellä, eikä sen määritelmästä vallitse yksimielisyyttä. Nykyisin ei eri lajien välistä älykkyyden vertailua nähdä enää kovin mielekkäänä, vaan on keskitytty kognitioiden tutkimukseen (Leblanc, s. 44-46). Kognitioilla tarkoitetaan tietoilmiöitä eli havaitsemista, oppimista, muistia, ajattelua, kieltä ja käsitteitä.
Miksi on tärkeää tutkia havaitsemista? Eläinlajien tapa hahmottaa maailmaa voi olla lajista riippuen hyvin erilainen. Eri aistikanavat ovat eri lajeille eri tavalla tärkeitä. Hevosen näkökyvystä tiedetään esimerkiksi, että se näkee pimeässä ihmistä paremmin, mutta sen silmien sopeutuminen siirryttäessä valoisasta pimeään vie paljon pidemmän ajan kuin ihmisellä. Tämä on yksi syy, joka lisää konflikteja ihmisen ja hevosen välillä esimerkiksi traileriin lastattaessa. (Leblanc, s. 144) Hevosen havaintopsykologiaa tutkimalla saamme tietoa esimerkiksi siitä, mitä kannattaa huomioida ympäristön ja välineiden suhteen jos haluaa kouluttaa tehokkaasti ─ tai huolehtia hevosensa hyvinvoinnista.
Mitä tiedämme hevosen oppimisesta? Hevonen oppii ympäristöstään jatkuvasti eri tavoin. Oppimista tapahtuu niin klassisesti ehdollistumalla kuin yrityksen ja erehdyksenkin kautta, eli operantin ehdollistumisen seurauksena (assosiatiivinen oppiminen). Myös siedättyminen ja tottuminen ovat oppimista. Ainakin kaikille psykologiaa opiskelleille tuttu esimerkki hevosen oppimisesta on Viisas Hans, jonka luultiin oppineen laskemaan. (Tapahtumat sijoittuvat aivan 1900-luvun alkuun.) Kun Hansin kouluttaja esitti hevoselle laskutehtäviä, Hans koputti vastauksena jalallaan oikean määrän koputuksia. Kävi kuitenkin ilmi, että todellisuudessa hevonen tulkitsi ihmisen mikroilmeitä tai kehonasentoja, ja osasi näin lopettaa kaviolla koputtamisen oikealla hetkellä. Viisas Hans ei ollutkaan niin viisas kuin luultiin. Itse asiassa ajattelen juuri päinvastoin, Viisas Hans on erinomainen esimerkki hevosen huikeasta oppimiskyvystä! Hans ei kuitenkaan ollut oppinut varsinaisesti laskemaan, vaan kyse oli ehdollistumisesta.
Vaikka operantti kouluttaminen onkin käytännössä tehokkain tapa kouluttaa hevosta, kannattaa huomata ettei tämä tarkoita, että hevosen kognitiiviset kyvyt rajoittuisivat assosiatiiviseen oppimiseen (Hanggi 2005, s. 252). Hevonen oppii myös oppimaan sekä esimerkiksi erottelemaan ja luokittelemaan abstrakteja kuvia (Hanggi 2005, s. 250 ja 253). Hevosen kognitiivisista kyvyistä tiedetään toistaiseksi kuitenkin verraten vähän. Kyetäkseen oppimaan hevonen tarvitsee myös kyvyn muistaa, ja muistitutkimuskin on vasta aluillaan. Hevosen kognitioita tutkiva Evelyn Hanggi on havainnut, että tutkimuskoehevosina käytetyt yksilöt kykenivät muistamaan oppimansa abstraktit kuviot jopa kymmenen vuoden päästä! (ks. Lesté-Lasserre) Kokonaisuudessaan hevosen kognitioiden tutkimuksen kasaantuva tieto paitsi tekee kouluttamisesta tehokkaampaa, myös auttaa parantamaan hevostemme hyvinvointia.
Haluttua käytöstä vahvistamalla hevonen kykenee oppimaan monia sellaisia käytöksiä, joita se ei ilman ihmisen vaikutusta esittäisi, kuten espanjalaista käyntiä (kuvassa). Espanjalaisessa käynnissä hevonen käynnin tahdissa nostaa ja ojentaa vuoroin molemmat etujalkansa korkealle.Lähteet:
Hanggi, E.B.: The Thinking Horse: Cognition and Perception Reviewed. In: Proceedings of the 51st American Association of Equine Practitioners Annual Convention, 51, 246-255, Seattle, WA. Saatavilla: http://www.equineresearch.org/support-files/hanggi-thinkinghorse.pdf
- erinomainen yleiskatsaus hevosen ajatteluun, kognitioihin ja oppimiseen, toki jo vuodelta 2005!
Leblanc, M.-A.: The Mind of the Horse. An Introduction to Equine Cognition. Harvard University Press, 2013.
Lesté-Lasserre, C.: Research sheds light on equine long-term memory. The Horse, theHorse.com., 2009. Saatavilla: http://www.thehorse.com/articles/22876/research-sheds-light-on-equine-long-term-memory
Viitala, J.: Älykäs eläin. Atena 2011. – kiva ja helppolukuinen kirja ihmisen ja muiden eläinten älykkyydestä!