< Takaisin



Informaation luotettavuudesta



Nykypäivän informaatiotulvassa korostuu taito arvioida, onko tieto relevanttia, ja mikä tieto on toista luotettavampaa. Internet on täynnä erilaista materiaalia, josta osa on silkkaa kukkua ja huuhaata. Julkaistu materiaali sisältää aina jonkinlaisia väitteitä siitä, miten asiat ovat. Näitä väitteitä arvioidaan tarkastelemalla niiden perusteluja. Olen aiheesta laatinutkin yleistajuisen kirjoituksen Miksi perustella? Tämän kirjoituksen tarkoituksena on nostaa esiin, millaisiin tiedon luotettavuuteen liittyviin haasteisiin törmää jatkuvasti sosiaalisessa mediassa, kun väitteitä pyritään perustelemaan. Seuraavassa esitetty sosiaalisen median vuoropuhelu on aiheen osalta keksitty, mutta keskustelun rakenne on muutoin todellinen ja kaava usein toistuva. Lopussa käsittelen luettelomaisemmin seikkoja, joihin kannattaa kiinnittää huomiota informaation luotettavuutta arvioitaessa.

 

 

Kunnioita kanssakeskustelijoita: perustele väitteesi

 

”Väitin, että lehmät lentävät. Löysin tällaisen lehtijutun aiheesta, jossa on haastateltu lehmätutkijaa. Siinä sanotaan, että lehmät lentää, kyllä nyt alan tutkija tietää.”

Lehtijuttu on toimittajan kirjoittama. Vaikuttaa siltä, että toimittaja joko tahallisesti tai tahattomasti vääristelee tutkijan sanomisia.

 

”Löysin googlaamalla tällaisen tutkimuksen, jossa on tutkittu lehmien lentämistä. Lehmät siis lentävät.”

Se, että jostakin aiheesta on tehty tutkimus, ei vielä riitä tukemaan väitettäsi. Luitko siis tutkimuksen, mikä oli tutkimustulos? (Usein tässä vaiheessa väitteen esittäjä toteaa, ettei hän ole edes lukenut tutkimusta… ).

 

”Kyllä, tutkimustuloksissa sanotaan selvästi, että lehmät lentää. Kopioin sen tähän.”

Kas, tutkimustuloksissa sanotaan, että jotkut lehmät lensivät, kun niille asennettiin motoroidut siivet. Tutkimuksessa tutkittiin viittä lehmää, joista kuitenkaan kolme ei lentänyt, vaikka siivet asennettiin. Sieltä löytyy myös tieto, että tuo tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Valitettavasti pelkästään se, että jonkinlainen lause tutkimusartikkelista löytyy, ei riitä tukemaan väitettä. Pitää tietenkin perehtyä tutkimusartikkeliin. Vaikka tutkimus sinänsä olisi huolella tehty, siinä saattaa piillä myös virheitä. Virheet saattavat löytyä vaikkapa tutkimusasetelmasta, aineiston keruusta tai aineiston analysoinnista, tai tulosten tulkinnasta. Tutkimuksen arvioiminen voi olla haastavaa, mikäli ala ei ole itselle tuttu. Jos omat taidot eivät riitä tutkimuksen arviointiin, kannattaa tarkastaa ainakin, onko tutkimus julkaistu, ja missä lehdessä? Löytyykö vastaavia tutkimustuloksia muita, tai mitä mieltä alan muut tutkijat ovat aiheesta?

 

”No, minä olen suorittanut lehmätutkinnon, kyllä minä tiedän paremmin kuin sinä. Minä olen myös hoitanut lehmiä 30 vuotta. Kyllä ne lehmät lentää!”

Valitettavasti auktoriteettiin eli koulutukseen tai kokemukseen vetoaminen ei tee väitteestäsi sen luotettavampaa. Itseasiassa päinvastoin, mikäli olet auktorisoitu lehmänhoitaja, tulisi sinun osata perustella lehmiä koskevat väitteesi vielä paremmin. (Usein väitteen esittäjä ilmoittaa tässä vaiheessa, että hänelle tuli kiire mennä ruokkimaan omat lehmänsä, eikä hän näin ollen voi jatkaa keskustelua…)

 

”Sinä olet eläessäsi nähnyt lehmän vain pellolla. Et voi tietää lehmistä mitään, etkä kommentoida tästä aiheesta.”

On totta, etten tunne lehmäalaa, mutta osaan lukea tutkimustietoa, sekä arvioida informaation luotettavuutta. Pystyn lukemaan lehmätutkimuksen ja osoittamaan tutkimuksen ongelmakohdat, sekä perustelemaan väitteeni. Sinä taas olet tässä keskustelussa osoittanut, ettet omaa näitä taitoja.

 

”On epäkunnioittavaa toista keskustelijaa kohtaan sanoa tuollaista, miten loukkaavaa, etten muka osaisi lukea tutkimuksia! Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin! Ja olet kyllä varsinainen puusilmä, jos et ole nähnyt lehmän lentävän. Sinun puusilmäisyydelle minä en voi mitään, siitä johtuu ettet tajua lehmän lentävän!”

Ad hominem…

 

”Kauhean ylimielistä tuollainen sivistyssanojen viljeleminen! Argumentaatiovirheiden etsiminen on pelkkää saivartelua, jolla yrität vain korostaa paremmuuttasi. Kyllä olet ilkeä tyyppi!”

 

 

Kiinnitä huomiota ainakin näihin seikkoihin

 

Kuka kirjoittaa? Onhan kirjoittajan nimi näkyvissä tai selvitettävissä? Onko kirjoittajalla tai haastatellulla asiantuntijalla todellista asiantuntemusta aiheesta, vai onko hän ns. kokemusasiantuntija? Koulutuksella voidaan myös hämätä. Esimerkiksi yhteen alaan erikoistuminen ei välttämättä tarkoita, että henkilö on myös jonkin toisen alan asiantuntija: ortopedi ei välttämättä ole ravitsemuksen asiantuntija, vaikka lääkäri onkin. Auktoriteettiin luotettaessa kannattaa myös muistaa, että kaikki yliopistoissa opetettava ei ole tiedettä, eivätkä kaikki professorit ole professoreita. Eräässä yhdysvaltaisyliopistossa on mahdollista suorittaa ”Bachelor of Natural Horsemanship”, tohtoriopintoja tarjotaan kirjekursseina ja ns. työelämäprofessorit (esimerkiksi Aalto-yliopistossa Professor of Practice, Ruotsissa adjungerad professor) eivät ole professoreja lainkaan sanan tavanomaisessa merkityksessä (ks. lisää tästä). 

Erilaisia tutkimustuloksia käsittelevät lehtijutut ovat yleensä aina toimittajan, eivät tutkijan itsensä kirjoittamia. Toimittajat saattavat vääristellä tutkimustuloksia joko tahallisesti tai tahattomasti: tutkimusaihe on usein monimutkainen ja vaikeaselkoinen, ja niin sisältö kuin erityisesti otsikkokin muotoillaan myyväksi. Näin kirjoitus saattaa antaa virheellisen kuvan tutkimustuloksen merkityksellisyydestä tai yleistettävyydestä.

Missä kirjoitus on julkaistu? Kuka tahansa voi kirjoittaa internetiin mitä tahansa, ja uutisia julkaistaan nykyisin paljon ns. feikkiuutissivuilla. Kaikki uutisilta näyttävät kirjoitukset eivät ole uutisia ollenkaan, vaan vain uutisen ulkoasuun puettuja mainoksia.

Kuinka väitteet perustellaan? Ei kirjoittajan välttämättä tarvitse olla juuri käsiteltävältä alalta väitellyt tai muutoin ansioitunut, vaan loppujen lopuksi informaation luotettavuuden ratkaisee perustelujen laatu. Esimerkiksi mikäli tekstissä esitetään väite ”tutkimusten mukaan” ilman tarkempaa mainintaa lähteistä, pitäisi epäluotettavuusmittarin värähtää. Argumentaatiotaitoihin ja yleisimpiin kognitiivisiin harhoihin perehtyminen auttaa väitteiden arvioinnissa.

Jos kyse on tutkimuksesta tai kirjoituksessa viitataan tutkimukseen, missä tutkimus on julkaistu? Onko tutkimusartikkeli julkaistu vertaisarvioidussa tiedelehdessä? Tutkimuksia julkaistaan paljon ns. roskalehdissä, jotka eivät vertaisarviointia käytä. Luotettavista lehdistä ja roskalehdistä on olemassa erilaisia listauksia.

Ovatko esitetyt väitteet radikaaleja, uusia tai ristiriidassa valtavirran asiantuntijoiden kanssa? Tieteellinen tieto kyllä muuttuu, mutta hitaasti. Harvoin uutena, radikaalina esitetty tiedeuutinen on todellisuudessa sellainen. Useimmiten kyse on toimittajan kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta esittää asia todellisessa mittakaavassa. Erilaisten salaliittoteorioiden väläyttely on myös pikemminkin merkki höpöhöpöstä kuin todellisesta salaliitosta, vaikka toki niitäkin maailmaan mahtuu. Yleensä kannattaa selvittää, mitä mieltä alan asiantuntijat aiheesta ovat. Mediassa luodaan myös näennäisristiriitoja, vaikka todellisuudessa mitään ristiriitaa tieteenalalla ei olisi olemassakaan. Ja jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin sehän ei yleensä ole totta.

Mantrana hoetaan, että tarkista, mikä taho tutkimuksen on rahoittanut. Ei liene kovin yllättävää, että kaikki tutkimukset ovat jonkin tahon rahoittamia. Yleensä tutkijat tekevät tutkimusta työkseen, harva hyväntekeväisyyttään, vaikkapa perityn omaisuuden turvin. Tutkijatkaan kun eivät elä pelkästä hengen ravinnosta. Se, että jokin taho on tutkimuksen rahoittanut, ei automaattisesti tarkoita, että tutkimus on epäluotettava. Tutkimuksen rahoittaminen on eri asia kuin tutkimustuloksiin vaikuttaminen. Perehdy itse tutkimukseen.

 


Lisätietoa


Kaikille lämpimästi suositeltavaa, aiheeseen liittyvää luettavaa on Tiina Sarjan selkeästi kirjoitettu teos Kuka oikein tietää – kun mielipide haastoi tieteen (Docendo, 2016).

Julkaisufoorumi (JUFO) on tieteellisen julkaisutoiminnan laadunarviointia tukeva luokitusjärjestelmä. Luokitus sisältää niin lehtiä, kirjasarjoja, konferensseja kuin kirjakustantajiakin.

Sanomalehtien liiton vuonna 2016 tuottama oppimateriaali Onko tämä totta? toimii erinomaisena työkaluna tiedon luotettavuuden arvioinnissa. Materiaali on suunnattu yläkouluikäisille ja toisen asteen opiskelijoille, joten se on helposti lähestyttävää. 

Ylen Kuningaskuluttajan juttu valeuutissivustoista luettavissa tästä.


 

Joskus myös jokin uskomattomalta vaikuttavakin voi olla totta...! Olen kuvannut patsaan Mongoliassa.